Garden of Eden

Oven viereinen sänkypaikka ei ole mikään ihanteellinen,  jos halajaa nukkua katkeamatonta unta. Yöunia häiritsi retkiltä palaavien reissaajien lisäksi öinen kaatosade, kuumuus ja sademetsän huumaava meteli. Yllätys sinänsä, olin aamulla kuitenkin erityisen pirteä ja valmiina ensimmäiseen seikkailuun!

Hintaan kuuluva aamiainen ei ollut mikään erikoinen. Valinnan varaa oli Western/Malay/Asian ja länsimaalainen vaikutti eniten täyttävältä. Yllättävän pitkään 2 vaaleaa paahtoleipää piti nälkää poissa. Tai sitten oli vain niin innoissaan koko päivän, ettei ajatellut asiaa…

Aamupalalla pohdimme australialaisten retkikumppaniemme kanssa miten varautua iilimatoihin ja muutenkin varustusta tulevaa luolaa varten. Toinen heistä ehdotti käyttää suolaa ehkäisemään iilimatojen kiinnittymistä ja niinpä keksittiin levittää keittiöstä saamamme suola aurinkorasvan avulla sääriin. Kaikkea sitä, vaikkei olisi toiminutkaan niin hauska kokeilu se ainakin oli! (Eikä kukaan meistä joutunut luikertelevien loisten uhriksi)

Loput ryhmästämme tapasimme päärakennuksen edessä. Meitä oli juuri mukavan kokoinen poppoo, aussityttöjen ja meidän lisäksi pari japanilaista ja ruotsalainen perhe. Aluksi hieman ihmettelimme, mitenköhän lapset (n. 7/9v.) pärjäisivät luolissa, mutta ainakin rohkeat ja tottelevaiset mukulat selviävät näköjään hienosti. Eli retki ei ole mikään mahdottomuus lapsiperheille. Oli ihailtavaa nähdä kuinka tomerasti lapset kiipesivät kallioiden välistä isä apunaan.

Oppaamme oli hauska, vitsaileva pieni “viidakkomies”, joka deer caven porteille päästyämme vedätti meitä täysillä niin, että kaikki luulivat hänen unohtaneen avaimet päärakennukselle. Olimme siis henkisesti varautuneet kahlaamaan portin ohi menevän puron yli, mutta lopulta selvisikin, että hän vain oli vitsaillut avaimista. Pääsimme siis jatkamaan (vielä) kastumatta.

Retki oli mahtava! Kävelimme luolassa ensin laudoitettuja polkuja pitkin, lopuksi lähinnä pohjaa ja kivikkoa pitkin kiiveten ja pohjalla virtaavaa jokea kahlaten. Olimme onnekkaita, sillä jos luolan toisella puolella olisi satanut vettä runsaasti, olisi virta joessa ollut kuulemma vaarallisen voimakas, jolloin emme olisi voineet mennä Garden of Edeniin, paratiisiin luolien välissä.

Varsinainen WAU-elämys,  ainakin meille, kun emme ole ennen käyneet juurikaan luolissa. Deer cave oli SUURI ja katto mustanaan lepakoita. Niitä ei hirveästi nähnyt, mutta niiden olemassaolon tiesi korkeasta äänimetelistä ja lepakonkakkakerroksesta luolan kivikon pinnalla.

Hyvät trekkingkengät jalassa oli mukava kävellä ja kiivetä, mutta ulosteista liukkaalla kalliolla ja vedessä  “mulu-kengät” olisivat olleet täydellinen valinta. Niiden nappulapohjat pitivät hyvin kallioilla ja kumisuuden vuoksi kahlaaminen ei haitannut samalla tavalla kuin lenkkareissa – yritäppä nyt kuivata paksuja kenkiä kosteassa sademetsässä… Jos siis kokoja vain löytyy, suosittelen ehdottomasti uhraamaan muutaman eurosen (15RM) näihin kumisiin kenkuleihin. Vaikka ne ei mitään supervahvaa tekoa olekaan, kestää ne tarpeeksi luolissa liikkumista ja säästää omia kenkiä. Ja vaikka juuri omaa kokoa ei olisikaan, venyvät ne ainakin jonkin verran (jos nyt kerta 42 koko mahtuu 45 jalkaan). Vaelluskengät tuskin kuivuvat koskaan tässä säässä tuollaisen reissun jälkeen.

Korkeasta luolasta avautui näkymä Eedeniin. Kuulemma kaksi suurta luolaa oli ennen ollut yhtä, kauan kauan sitten katto oli romahtanut ja keskelle oli syntynyt paratiisi. Pohjalla virtaavan joen reunamilla kasvoi rehevänä sademetsän kasvillisuutta ja vihreys oli lumoavaa – etenkin pimeän luolaseikkailun jälkeen.

Kahlaten ja kallioita köysien avulla kiiveten pääsimme luolasta vehreyteen syömään lounasta ja uiskentelemaan joessa. Jonkin aikaa rentouduimme Eedenin puutarhassa, mutta pian suuntasimme takaisin luolan pimeyteen. Laudoitetut reitit oli nyt valaistu, mutta otsalampuille oli yhä käyttöä.

Sade oli alkanut jossain päin vuoristoa, luolan katosta putoavat vesiputoukset olivat voimistuneet aamuisesta.

Mahtavuudesta hengästyneinä jätimme deer caven taaksemme ja kävimme piipahtamassa pienessä, aivan eriluokkaisessa Lang cavessa. Tippukiviluola oli paikoin erittäin matala, mutta lyhyenä se ei mulle ollut ongelma, pidemmät kun joutuivat varomaan päätään. Luolan teema oli erilaiset kivimuodostumat, stalagmiitit, stalaktiitit, jne jne. Eli toisin sanoen täysin eri luokkaa kuin deer cave. Täällä keskityttiin pienempiin asioihin. Onkalossa roikkui pieniä rihmoja, joista lopulta mineraalien ja ilman vaikutuksesta muodostuu jonkinlaisia kivimuodostumia.

Lang cave jäi ehkä hieman toisen luolan aiheuttaman wau-elämyksen varjoon, mutta omalla tavallaan oli… eri tavalla mielenkiintoinen.

Retki päättyi bat exodus- katselupaikalle, jossa saimme lämmintä juotavaa (kahvi/Milo-kaakao) lepakoita odotellessamme.

Parin tunnin sisällä lepakot pursusivat runsaslukuisina parvina ulos luolista. Paljon pidempinä letkoina kuin eilen, kaiketi kun tänään ei satanut samaan tapaan.

Hieno lopetus mahtavalle päivälle.

Mitä ottaa mukaan?

– vedenkestävä pussukka

– vedenkestävä kamera/kotelo kameralle

– hyväpitoiset kengät, joilla voi myös tarvittaessa kahlata (Mulu-kengät)

– otsalamppu (on mitä luultavimmin myös lainattavissa päärakennukselta)

– huonot vaatteet, sillä kallion onkalot, joista kiipeillään, voivat olla hyvinkin ahtaita ja vaatteet likaantuvat helposti. Lisäksi jokiveden ja luolan “tuoksu” ei välttämättä lähde pesemällä, joten on plussaa jos vaatteet voi vaikka heittää pois Mulu-elämysten jälkeen.