Olimme varautuneet siihen, että tämä olisi ainoa aurinkoinen trekkipäivä muutaman päivän reissullamme Etelä-Englannissa eli oli otettava kaikki ilo irti täysin rinnoin!
Aamu valkeni kauniina ja hostellin ikkunasta avautui huikea rantamaisema. Innostuneina lähdimme alakertaan aamupalalle (toast+murot) ja kipitimme bussiin. Koska Perranporthissa ei googlailujemme perusteella ollut vielä majataloja auki (sesonki taitaa alkaa vasta pääsiäisenä tai sen jälkeen), päätimme ottaa Newquaysta paikallisbussin Perranporthiin ja kävellä rantaviivaa pitkin takaisin ylös.
Otimme kaikki tavaramme mukaan (rinkkamme olivat onneksi melko kevyet) ja nautimme aurinkoisesta aamusta. Bussi ajoi pienten kylien läpi sellaisella vauhdilla, että pelkäsimme kapeiden kyläteiden varsilla olevien talojen rännien lähtevän lentoon. Taidokkaita kuskeja täällä, täytyy myöntää.
Heti vaelluksen alkuun pistin rakkolaastarit kantapäihin, sillä en ollut onnistunut vielä kunnolla ajamaan vaelluskenkiäni sisään. Onneksi tein sen, sillä luvassa oli paljon nousuja (jopa hieman kiipeämistä, sillä tuollaisen apinan kanssa reissatessa reittivalinnat olivat välillä hieman rohkeita). Mutta maisemat olivat henkeäsalpaavia! Muutama kuva niistä.
Tämän matkan varrella oli myös paljon rantaa, jota talsiessa askel tuntui raskaalta. Nousu- ja laskuvesi tuli ottaa huomioon etenkin loppuvaiheessa kohti Newquayta mennessä, sillä kanavan ylittäminen oli täysin laskuvedestä riippuvaista. Ihmettelin asiaa pitkään rannalla kävellessämme, sillä näytti pitkään siltä, että laskuvesi olisi vienyt jo kaiken veden mukanaan – näin ei kuitenkaan vielä kolmen jälkeen iltapäivällä ollut, vaan edessämme oli vuolaasti virtaava, melko syväkin joki, jonka ylittääksemme meidän täytyi kiertää rantaa pitkin melko pitkälle. Onneksi suunta oli oikea ja päädyimme yllättävän nopeasti takaisin Newquayhin.
Vuorovettä odotellessamme joimme oluset vaaleanpunaisessa ravintolassa kukkulan rinteellä. Paikasta vinkkasivat eläkeläispariskunta, johon törmäsimme yhdessä lahdelmassa. Bissen äärellä oli mukava hieman lepuuttaa jalkoja ja hehkuttaa päivän tapahtumia: olimme nähneet upeiden maisemien lisäksi myös hylkeitä (joita ensin luulimme meressä lilluviksi jätesäkeiksi).