Sandaaliskandaalista viis, aamupalan letut maistuivat. Tänään kohteena oli Clearwater ja Wind caves. Eli luvassa oli veneretki matalalla, pitkällä veneellä.
Veneretki meni maisemia ihaillessa ja tutkiessa puita ja vettä eläimien varalta.
Ei kyllä mitään erikoista nähty, luulimme vedessä olleen krokotiili, mutta lopulta selvisi, että se olikin vain joku lisko.
Reitti kulki pienen kylän ohi. Pistäydyimme siellä torilla, missä myytiin käsitöitä. Aika alkeellinen hökkelikylä oli ja jalkapallokenttä vei varmaan puolet kylän koosta. Kanoja, kulkukoiria,…
Torilta ostimme japanilaisen kanssa samantyyliset käsinpunotut laukut (18RM). Siellä oli myös myynnissä pieniä huiluja. Oppaamme näytti, miten sitä soitetaan, laittoi reiän nenänsä eteen ja alkoi puhaltaa. Luulimme ensin, että oppaame taas pelleilisi, mutta se olikin oikeasti oikea tapa soittaa kyseistä pilliä. Vanhempi nainen, joka niitä myi, soitti meille pienen lurituksen. Olimme hämmästyneitä. Saimme oppaaltamme maistiaiseksi rambutan-hedelmää ja se oli jännää. Punainen ja karvainen päältä, kuoren alta paljastui valkoinen, kimmoisa ja läpikuultava hedelmäliha, jonka sisällä oli siemen. Hyvää 🙂 Nimi tarkoittaa kuulemma “hiushedelmää”.
Pikavisiitin jälkeen hyppäsimme takaisin veneeseen ja jatkoimme matkaa tuuliluolalle. Nimensä mukaisesti luolan kapeimmissa kohdissa tuntui tuulenvire. Luola nyt itsessään ei hirveästi hetkauttanut, siellä oli taas kaikennäköisiä tippukiviä ja muita muodostumia. Hulppea se niiden puolesta oli. Kiven pintaa päällysti jokin bakteeri, minkä vuoksi sitä ei kannattanut kosketella.
Wind caven jälkeen olisi ollut mahdollista tehdä lisävarauksesta ja -maksusta Wind cave- Clearwater -connection, hieman haastavampi, “adventure caving”, mikä olisi sisältänyt kuulemma pidemmän matkan uintia ja muuta extremeä. Japanilaisten ystäviemme piti mennä sinne, mutta sateiden takia vedenpinta oli liian korkealla, virtaus liian voimakas, ja siksi retki oli peruttu.
He tulivatkin siis meidän kanssamme samaa matkaa veneellä Clearwateriin. Kiipesimme jyrkkiä portaita luolan vehreälle suuaukolle. Nyt ymmärrän, miksei kaikkia alueen luolia ole edes löydetty vielä, sillä oli tämäkin sijainti melko hämyinen. Luolan sisällä portaat jatkuivat ylös alas, pohjalla virtasi suuri joki, mikä oli luonut valtavia onkaloita.
Luolasta ulos tultuamme pulahdimme joen veteen uimaan. Vesi oli yllättävän kylmää ja virtaus oli kova. Joen vierellä oli terassi, missä söimme omia eväitämme ennen paluumatkaa.
Jo pelkän venereissun jännityksen vuoksi päivä oli mahtava ja siihen vielä luolat päälle! Bueno.
Palattuamme päämajalle, kävimme tällä kertaa joen toisella puolella lounaalla (siellä oli hieman halvempaa kuin puiston puolella). Söimme grillattua riisiä ja nuudelia.
