Tänään silmiemme eteen avautui uusi karu maailma. En tiedä, missä maailmassa olin tähän asti elänyt, kun jotenkin oletin pommikalastuksen olevan jo mennyt trendi. Istuskelimme tyytyväisinä rannalla ristikoita ratkoen, kun Sifa cottagen ranskalainen työntekijä juoksi hakemaan kameraa lainaksi naapureiltamme. Ihmettelimme, että miksikäs moinen kiire, kunnes naapuripariskunta totesi meille, They are bombing.
Sanctumin jälkeen olimme hieman epävarmoja siitä, mitä tuleman pitää. Olisiko Malengella sama meininki kuin Kadidirilla? Riittäisikö ruoka? Kävisikö aika pitkäksi, entä jos paikka olisikin aivan hirveä?
Olimme suunnitelleet alunperin vain lyhyttä visiittiä Una-Unan tulivuorisaarelle, mutta lopulta vietimme suomalaisten keskuudessa 5 päivää. Kuinkas siinä nyt niin kävi…
Lähdimme Tuna Tomini -lautalla Ampanasta kohti Togean-saaria (ekonomiklass 59.000 rupiaa). Koska saimme kyydin satamaan jo kahdeksan jälkeen, odottelimme lautan lähtöä pari tuntia, minkä aikana ehdin kiireisesti päivitellä blogia edellisten päivien tapahtumista: saarilla ei kuulemma olisi minkäänlaisia yhteyksiä. Paitsi täällä Wakain satamassa toimii kyllä (tosin hieman vaihdellen) Telkomsel ja Una-Unalla kuulemma Indosat. Aurinko paistaa porotti ja …
Tentena oli meille pitkään kysymysmerkki: yövymmekö siellä lainkaan matkalla Ampanaan, kaikki kun riippui bussiaikatauluista. Onneksi päätimme tehdä välipysähdyksen tähän Poso-järven rannalla sijaitsevaan kaupunkiin. Victory-hotelli oli maineensa ansainnut, omistaja oli erittäin ystävällinen ja kaikki järjestelyt sujuivat mainiosti. Vuokrasimme mopon päiväksi ja kävimme vesiputouksilla ja järven rannalla. Saimme myös nauttia kunnolla sadekauden alkamisesta.
Toraja-maan Rantepao oli kulttuuripitoinen kohde. Kävimme asiaankuuluvasti hautajaisseremoniassa, sitä ennen kauhistelemassa luolahautoja ja pääkalloja sekä vauvojen hautapuita.
Kuin tulisi toiselle planeetalle. Mikä helpotuksen tunne: kaikki toimii! Viisuminpidennysreissustamme tuli siis samalla pieni loma reissaamisesta.
Mopolla Floresin halki. Tapahtumarikas reissu sisälsi kauniita maisemia, murtuneen häntäluun ja tutustumisen paikalliseen mopokorjaamoon. Aloitimme kuitenkin reissumme pakollisella varaanien bongauksella.
PELNI on Indonesian valtion pyörittämä laivayhtiö, jolla on melko laaja reitistö ympäri Indonesiaa. Koska liikkumiseen menee suhteellisen paljon rahaa (kaikkeen muuhun verrattuna), on tällainen edullinen vaihtoehto tervetullut. Päästäksemme Labuan Bajoon otimme kaksi PELNIä: *Banda-Ambon *Makassar-Bima-Labuan Bajo
Olemme tavanneet kahden viime viikon aikana paljon ihmisiä, paljon pitkän kaavan maailmanmatkaajia. Monia vaikuttaisi yhdistävän samankaltainen menneisyys: “edellisessä elämässään” he ovat menestyneet hyvin, mutta hiljalleen tajunneet sen olevan stressaavaa, yksitoikkoista ja sisällöltään tyhjää – hyvistä tuloista huolimatta. Tässä jutussa kerron kolmen todellisen maailmanmatkaajan, Alexin, Thomasin ja Dirkin, tarinan siitä, miten he ovat päätyneet tänne Pulau …