Nyt on kotiuduttu takaisin lumiseen ja kylmään Suomeen. Ei muuta voi sanoa, kuin että takana on elämämme parhaat viikot! Joka päivä koki enemmän kuin mitä osasi odottaakaan, elämyksiä joka hetki! Ehkä parasta matkassa oli Mulun kansallispuiston aitous, mukava henkilökunta ja parhaat uudet retkikumppanit. Ei sillä, Sipadan oli omalla tavallaan aivan uskomaton, ei turhaan ole suojeltu …
Tässä osiossa olemme arvioineet (+++) hostellit/hotellit, joissa yövyimme oman mittapuumme mukaan, mikä ei siis vastaa mitään yleisiä luokituksia, vaan sitä millainen fiilis näistä paikoista meille jäi. Masada Backpackers, KK (++++) Mukava, kotoisa ja viihtyisä pieni hostelli. Pääosin siisti, vessoissa usein myös käsipyyhkeet. Henkilökunta oli mukavaa, kielitaitoista ja avuliasta. Kaikki tarpeellinen löytyy: ilmastointi ja mukava sänky. …
Tarkoituksenamme oli nähdä mahdollisimman paljon kolmessa viikossa kuluttamatta kuitenkaan järjettömästi rahaa. Budjettilaskelmamme pyöri ennen matkaa siinä 1000e-2000e:n välillä. Loppujen lopuksi rahaa meni karkeasti arvioiden n. 2500e (ellei enemmänkin), mutta vastaavanlaisen reissut pystyy varmasti edullisemminkin toteuttamaan. Ennen matkaa Rokotukset ja lääkkeet (Lariam) 55e (suurimmalla osalla tapaamistamme ei ollut minkäänlaista malarianestolääkitystä, mutta Mulussa oleilun vuoksi näimme sen …
Ei pitäisi koskaan unohtaa herätystä päälle puhelimeen. Etenkään, kun nyt olisi saanut kerrankin nukkua pitkään. Yö oli mennyt yskiessä, joten toisaalta ei siinä kl 6 herätyksessä paljoa menettänyt, väsytti jo muutenkin. Hostellin aamupala koostui (taas) paahtoleivästä ja kahvista/teestä. Kahvi oli jonkinlaista pussikahvia ja erittäin laihaa. Aamupalan jälkeen jätimme rinkkamme säilytykseen hostellille ja lähdimme etsimään postimerkkejä/postia …
Aikainen kongin kolke vei meidät kohti seikkailua joella. Ulkona oli vielä hämärää, melko viileää ja joki oli kauniin usvan peitossa. Vaatteemmekin olivat yön aikana ehtineet kuivua, joten pääsimme istumaan pehmeille veneen tyynyille lämpimissä, kuivissa vaatteissa. Usvaisen joen asukkaat alkoivat heräillä aamun sarastaessa, aurinko nousi nopeasti. Nenäapinat hyppelivät iloisina puissa, samoin makakit ruokailivat puiden oksilla. Tarkkasilmäinen …
Vuorelta selvittyämme meidän tuli vielä selviytyä hostellin vaihdosta rinkat selässä, jalat muusina. Onneksi matka Masada Backbackersiltä Borneo BP:lle ei ollut pitkä. Uuden hostellimme alaovella oli ovisummeri ja ovipuhelin, mikä lisäsi turvallisuudentuntua. Vielä yhdet portaat ja pääsisimme suihkuun! Yllätykseksemme suihkusta tuli LÄMMINTÄ vettä! Samaa ei voinut sanoa vuoristomajan jääkylmistä suihkuista… Mutta aaah, lämmintä vettä, puhdas olo …
Eiköhän sitä loman jossakin vaiheessa pidä sairastaa. Sukeltelun ja tuulisten veneretkien jälkeen flunssa iski ja kuume nousi. Muutaman päivän päästä täytyisi kiivetä vuorelle, joten ei olisi varaa sairastella (sen verran tyyris reissu kyseessä). Onneksi Sandakan oli mukavan pieni, eikä mikään kummoinen kaupunki, joten sitä viitsi jäädä lepäämään. Siisti kaupunki tosin, paljon enemmän kiinalaisasutusta kuin Sempornassa, …
Meidän huonetovereinamme oli vanhempi brittipariskunta ja nuorempi pari jostain euroopasta kaiketi. Brittien kanssa tuli hyvin juttuun, mutta itse rupesin silti nukkumaan jo seitsemän jälkeen.Viime yö sujuikin yllättävän hyvin ennakkoluuloista huolimatta. Huoneemme vaikutti todella vetoisalta ja kylmältä, mutta vaatteet päällä nukkuessa lämpimän viltin (x2) alla uni maistui. Klo 2 herätyskello pirahti ja eikun ylös vuoteesta ja …
Mikä onni, että tultiin tänne! Alku ei tosin vaikuttanut kovin lupaavalta. Hostellimme ei itse järjestänyt reissuja Sipadanille, sillä lupajärjestelyt ovat kyseiseen maailmanperintökohteeseen kalliita, joten meidät opastettiin läheiseen hostelliin lähtövalmisteluja varten. Veneen lähtöä edelsi varsinainen häslinki. Ungle Chang’s ei vaikuttanut lupaavalta, kaikki vetäjät hössöttivät, poukkoilivat edestakaisin, eikä apua välineiden valitsemiseen (tai niiden löytämiseen) saanut millään töykeiltä ja …
Vuorelle nousu alkakoon! Kuin kotoa heräisi kun oli tuttu hostellihuone! Ei tuntunut 5:20 herätyskään niin pahalta. Hipsimme syömään aamupalaa ja valmistauduimme henkisesti vuoren valloittamiseen. Minibussi haki meidät 6:10 hostellin edestä. Jätimme rinkat hostellille säilöön, ettei tarvitsisi niiden kanssa sitten vuorella hösätä. Kyytiin tuli pitkin matkaa vielä 5 kiipeejää ja bussimatka kesti n. 2,5 tuntia. Mt. …